Markuksen sydänleikkaus ja meidän pieni toipilas.
Marraskuu on mennyt oikeastaan minulta ihan ohi, on ollut paljon erilaisia huolia ja sairaala elämää. Ensimmäistä kertaan eläissäni tuli vietettyä Helsingissä 1,5 viikkoa. Tuli aika tutuksi lastensairaalan paikat, Meilahden ja Töölön alueet. Rakas pienen totaali sydänleikkaus oli 12.11.2019, elämäni rankin ja pelottavin päivä. Oli kyllä kyyneleet silmissä, kun hyvästelin pojan leikkeukseen, onhan sydämenpysäytys aika raju juttu, kun sydäntä korjataan.
Poikani oli leikkauksessa oma mieleni veti meren ääreelle kävelemään, ja hakemaan sieltä voimia. Oli ihana saada ilo uutinen kirurgilta, että sydänleikkaus onnistui, pystyttiin tekemään korjattvat korjaukset. Päästiin puhelinsoitosta parin tunnin päästä katsomaan poikaa teholle, pieni näytti niin hauraalta ja ei yhtään omalta itseltään, kun nukkui vielä lääke uniaan. Joka tapauksessa oli parasta nähdä poika elävänä, olin siitä kiitollinen. Poikani heräili nukutus ainestaan ja pystyi itse hengittämään, poistettiin heengitysputki. Saman illan aikana poikani melkein kolme tuntia oli kivulias, kärsivä ja sai allergisen kohtauksen, ihoon nousi nokkosihottumaa. Ennen leikkausta pojalla oli jo tosi pahoja ruoka-ainen allergioita, koko keho reagoi voimakkasti nokkosihottumalle ja paukomoille, näistä jouduttiin erikseen käymään tutkimuksissa. Allergia tutkimukset on vielä kesken.
Ilmeisesti meidän poika sai allergisen reaktion plasman tipuktuksesta, vasemmassa jalassa oli tumman punainen "veitsen raja" sääreen saakka, ja jalkapohja ihan punainen. Jouduin olemaan tosi kovana hoitajalle, että saatiin poajalle lääkäri heti paikalle. Onneksi lääkäri lopetti heti plasman tiputuksen ja määräsi allergia lääkkeitä ja rauhoittavia. Koska ei ollut todellakaan hyvä pienelle se kärsimys, kun rimpuili tuskissaan verenpaineen ja sykkeet korkella, ja muutama tunti vasta isosta leikkauskesta sydämelle. Poikani allergia asiat otettiin jo huomioon, ennen leikkausta, lääkittiin jo leikkauksen aikana allergia lääkkeillä.
Seuraavana päivänä pojan vointi ok, oikeassa keuhkossa nestettä. Vointi sen verran hyvä, että uskalsivat siirtää teholta valvontatehon puolelle. Poikani ehti olla siellä 4 h tuntia, ennen kuin hänen keuhkot pettivät, pieni ei jaksanut itse hengittää. Olin sillä hetkellä mieheni kanssa iloisesti syömässä, kun tultiin takaisin, hoitaja vei meidän kiireellä pojan luokse teholle. Säikähdin ihan hirveästi, pelkäsin kaikkea pahinta, mitä nyt vielä tapahtuu. Sydämen tilanne oli ok, mutta oikeassa keuhkossa oli nestettä ja limaa, mikä oli vaikuttanut pojan omaan hengittämiseen. Pojalleni annettiin paineilmaa ja aloitettiin rajut limajumpat, keuhkojen kohdalta kovemmin taputeltiin ja selän puolelta, että lima lähtisi liikkeelle. Poikani ei jaksanut itse yskiä limaa pois. Poikani sai paljon hengitys lääkkeitä ja limaa imettiin pois. Poikani nukkui silloin koko ajan, oli vaan hereillä pienieä hetkiä kerralla, kun tehtiin limajumppaa ja imut. Toinen oli tosi heikossa kunnossa. Crp lähti nousuun, pelkäsin keuhkokuumetta! Onneksi lääkärit aloitti etukäteen antibiotti lääkityksen.
3 päivänä leikkauksesta pienen sydämen tilanne ultrattiin, kammioväliseinän aukon paikan ompeleet ei pidä, näytti siltä, että paikka ei pidä. Vanhempia valmisteltiin mahdollisesti uuteen leikkaukseen, se oli täysi pommi silmille. En minä ollut tälläiseen varautunut yhtään, pojan keuhkot pitää saada kuntoon. Rakkaan pienen vieressä melkein tuli sellainen olo nyt minä romahdan, mutta onneksi pysyin vahvana, en antanut romahdukselle valtaa. Olin tosi vihainen miksi leikkaus onnistunut, miksi minun pienen pitää niin paljon kärsiä. Kirurgi ja lääkärit sanoi tilannetta seurataan ja ultrataan sydämen tilanne uudestaan lähi päivinä.
Onneksi pojan vointi rupesi sinä viikkona loppua viikkoa kohden helpottaa, lääkkeet ja jumpat auttoivat. Pojan vointi oli parempi, jaksoi pitempiä aikoja olla hereillä, rupesi ottaa minuun kontakstia ja jutteli. Pieni rakas piti tiukasti sormista kiinni, kun olin hänen vieressä, halusi läheisyyttä, kaipasi äitiään. Minä luin Markukselle muutaman kirjan, yritin antaa toiselle viihdykettä. Saman viikonlopun aikana ultrattiin pojan sydän, tilanne parempi, paikka pitää,3 mm reikä tullut paikan viereen ja toinen pienempi paikan toisessa reunassa. Ennen leikkausta pojan kammioväliseinässä 9 mm aukko, eli aukko oli iso ja keuhkovaltimoläpän ahtauma, mikä avarrettiin viillolla auki. Pojan keuhkovaltimoläppä pitää vielä operoida lähi tulevaisuudessa.
Mikä helpotus, kun sai vielä jutellä kirurgin kanssa asiasta, että poikaa ei nyt tervitse uudestaan leikata. Sydämen tilanne näytti hyvältä, vaikka siellä on edellen reikä ja oikovirtausta. Pojalla jatkuu tarkka seuranta sydämen tiimoilta.
Poikani oli teholla 6 päivää ja osasto hoidossa 5 päivää, onneksi siellä olin jo pojan kanssa yötä samassa huoneessa. Samalla sairaala reissulla poikani sai uuden sairauden diagnoosin atsman. Sen verran oli paha keuhkojen tilanne, nyt on kotona onneksi hengitys ja nestepoisolääkket. Poikani keuhkot tutkitaan, pois suljetaan ahtautumat ja rakenne poikkeamat. Nämä asiat ei pelota yhtään, olin itse jo etukäteen tiedostanut pojan hengitys ongelmiaan, nyt saadaan apua.
Leikkauksen apu näkyy Markuksessa, hän on energisempi ja ihon väri punakka, ei enää kuoleman kalpea. Huulissa punaisempi sävy. Olen kiitollinen, että leikkaus on tehty ja poikani sai lisä aikaa omalle elämälleen. Ilman tätä korjaus leikkausta, hän olisi jossain vaiheessa kuollut pois. Kirurgi kertoi, että sydämestä näkyi jo kuormitus ja sydän oli jo paksuuntunut. Elämäni yksi rankin kokemus takana, en oel vielä kaikkia tuntemuksi käynyt edes läpi, ehhä joskus. Huomaan itsestäni miten väsynyt olen, tosi väsynyt, on ollut paljon huolia ja yrittänyt pitää pienestä hyvin huolta. Nyt pystyy hengittää ja nauraa. Lähden nukkumaan pienen kainaloon, ja annan pusun poskelle. Rakastan sinua valtavasti pieni Markus. 💗💗
Rauhallista viikonloppua sinulle!
Kommentit
Lähetä kommentti