Vauvan tuoksua on ollut 2 viikkoa.
10.4 syntyi meidän pieni klo 13.39 kiireellisellä sektiolla Mikkelin keskussairaalassa. Minua rupesi sinänä päivänä koskemaan vatsaan, vielä istukan kohdalle. Edellisenä päivänä olin huolissan itsestäni ja pienestä, kun kävin Mikkelin sairaalassa ultrassa. Silloin huomattiin vauvan virtaukset huonontuneet ja minun istukan toiminta.
Onneksi minulle tuli se kova vatsa kipu, ilmeisesti istukka oli irtoamassa ja supistukset kovenivat. Mentiin Mikkelin keskussairalaan klo 11.45 ja siitä suoraan tarkkailuun. Sydänkäyrällä näkyi kohdun supistukset ja tuli vauvan sydänäänen lasku. Sen jälkeen tutkimus huone oli täynnä lääkäreitä ja hoitajia. Syynnytyslääkäri sanoi, että minua ei enää ehditä siirtämään Helsinkiin leikkaukseen, kun vauvalla on hätä. Siitä ruvettiin minua heti valmistelee leikkaukseen.
Pieni syntyi klo 13.39 kiirellisellä sektiolla. Leikkauksen puudutus epäonnistui, tunsin kaiken leikkaus kivun, onneksi aika nopeasti minut laitettiin lääkkeillä uneen. Pelottava tilanne, kun pyytelin apuja kivuun.
Olin monta tuntia heräämössä, olin tosi kipeä. Kipuihin sain paljon erilaista kipulääkettä. Lääkärin oli vaikea saada vauva ulos minun mahasta, edellisen sektio arven takia, oli paljon arpikudosta. Lääkärin pitä tehdä ylimääräisiä apu viiltoja kohtuun. Minun kohtu sai rajun käsittelyn.
Hoitaja kertoi, minulle heti herättyään, että poika voi hyvin. Se asia lohdutti äitiä, ja äiti oli iloinen.
Mieheni pääsi ensimmäistä kertaa olemaan leikkauksessa mukana, säikähti kyllä, kun sektion puudutus epäonnistui. Pääsi heti katsomaan meidän poikaa ja ensimmäistä kertaa leikkaamaan napanuoran. Mieheni pääsi olemaan lastenlääkärin tutkimuksissa mukana, vauvan sydän sairauden takia.
Mieheni pääsi minun luokse herämöön, ja näytti heti pienestä kuvia. Olin siitä tosi kiitollinen, rakas ihminen oli minun vieressä. Olen edellisestä hätäsektioista ollut aina heräämössä yksinään.
Kolmen tunnin päästä leikkauksesta pääsin pientä mennä katsomaan sairaala sängyllä vauvateholle. Pieni näytti kauniilta ja normmaalin väriseltä vauvalta. Pienellä on sydänsairaus TOF, mikä voi tehdä sinisyyttä vauvassa. Meidän pieni näytti täydelliseltä. Sain pienen heti oman rintakehän päälle, minä haltioin pienen rakkaan oman vauvan kosketuksesta. Tunne oli ainutlaatuinen, tulen sen muistamaan lopun ikäni. <3<3<3
Rakastin jo valtavasti omaa pientä koko raskauden aikana, ja vahvistui rakkauden tunne, eri tutkimuksien aikana,kun ilmeni vauvan sydänsairaus. Minulla oli koko raskauden ajan huoli omasta pienestä ja menettämisen pelko. Onneksi olen saanut iloita ja nauttia meidän pienestä jo kaksi viikkoa.
Erilaisia vastoin käymisiä on ollut tämän 2 viikon aikana. Edelleen ollaan vauvateholla. Kerron siitä tarkemmin toisessa postauksessa. Tärkeintä on, että meillä on kaikki hyvin, ja ennen kaikkea vauvalla. <3
Onneksi minulle tuli se kova vatsa kipu, ilmeisesti istukka oli irtoamassa ja supistukset kovenivat. Mentiin Mikkelin keskussairalaan klo 11.45 ja siitä suoraan tarkkailuun. Sydänkäyrällä näkyi kohdun supistukset ja tuli vauvan sydänäänen lasku. Sen jälkeen tutkimus huone oli täynnä lääkäreitä ja hoitajia. Syynnytyslääkäri sanoi, että minua ei enää ehditä siirtämään Helsinkiin leikkaukseen, kun vauvalla on hätä. Siitä ruvettiin minua heti valmistelee leikkaukseen.
Pieni syntyi klo 13.39 kiirellisellä sektiolla. Leikkauksen puudutus epäonnistui, tunsin kaiken leikkaus kivun, onneksi aika nopeasti minut laitettiin lääkkeillä uneen. Pelottava tilanne, kun pyytelin apuja kivuun.
Olin monta tuntia heräämössä, olin tosi kipeä. Kipuihin sain paljon erilaista kipulääkettä. Lääkärin oli vaikea saada vauva ulos minun mahasta, edellisen sektio arven takia, oli paljon arpikudosta. Lääkärin pitä tehdä ylimääräisiä apu viiltoja kohtuun. Minun kohtu sai rajun käsittelyn.
Hoitaja kertoi, minulle heti herättyään, että poika voi hyvin. Se asia lohdutti äitiä, ja äiti oli iloinen.
Mieheni pääsi ensimmäistä kertaa olemaan leikkauksessa mukana, säikähti kyllä, kun sektion puudutus epäonnistui. Pääsi heti katsomaan meidän poikaa ja ensimmäistä kertaa leikkaamaan napanuoran. Mieheni pääsi olemaan lastenlääkärin tutkimuksissa mukana, vauvan sydän sairauden takia.
Mieheni pääsi minun luokse herämöön, ja näytti heti pienestä kuvia. Olin siitä tosi kiitollinen, rakas ihminen oli minun vieressä. Olen edellisestä hätäsektioista ollut aina heräämössä yksinään.
Kolmen tunnin päästä leikkauksesta pääsin pientä mennä katsomaan sairaala sängyllä vauvateholle. Pieni näytti kauniilta ja normmaalin väriseltä vauvalta. Pienellä on sydänsairaus TOF, mikä voi tehdä sinisyyttä vauvassa. Meidän pieni näytti täydelliseltä. Sain pienen heti oman rintakehän päälle, minä haltioin pienen rakkaan oman vauvan kosketuksesta. Tunne oli ainutlaatuinen, tulen sen muistamaan lopun ikäni. <3<3<3
Rakastin jo valtavasti omaa pientä koko raskauden aikana, ja vahvistui rakkauden tunne, eri tutkimuksien aikana,kun ilmeni vauvan sydänsairaus. Minulla oli koko raskauden ajan huoli omasta pienestä ja menettämisen pelko. Onneksi olen saanut iloita ja nauttia meidän pienestä jo kaksi viikkoa.
Erilaisia vastoin käymisiä on ollut tämän 2 viikon aikana. Edelleen ollaan vauvateholla. Kerron siitä tarkemmin toisessa postauksessa. Tärkeintä on, että meillä on kaikki hyvin, ja ennen kaikkea vauvalla. <3
Aurinkoista ja lämmintä päivää!
Kaikkea hyvää teille ihanat!!!
VastaaPoistaOnnea ja voimia, kaikki on onneksi nyt hyvin! <3
Kiitos Susanna. <3
PoistaIhana vauva! Toivottavasti kaikki on nyt hyvin, vaikka oli vaikeuksia synnytyksessä. Tyttäreni poika syntyi pääsiäisen jälkeen myös hätäsektiolla. Viime sunnuntaina kastettiin.
VastaaPoistaKiitos Aikku. :) Markus voi hyvin, vaikka on perussairauksia, synnynnäinen sydänvika (leikattu 7 kk iässä ja kasvatellaan seuraavaan leikkaukseen )ja vaikea atsma. Paljon onnea mummolle pienen pojan syntymästä. Hätäsektiot on pelottavia tilanteita, itse kokenut 2 sellaista, onneksi sain elävät vauvat. Ihanaa iltaa sinulle!
Poista